D Team oli liian taitava Jokipojille

Jokipojat oli ennen lauantaita päässyt hyvään alkukevään vireeseen ja seilasi kolmen ottelun voittoputkessa. Myös D Team oli aloittanut kevätkautensa vahvasti voittaen molemmat ottelunsa. Jommankumman voittoputken oli nyt siis katkettava. Jo avauserästä lähtien osoittautui, ettei D Team turhaan ole sarjataulukossa kolmantena: D Team pelasi Jokipoikia paremmin jokaisella osa-alueella ja loi vaarallisempia tekopaikkoja. Lisäksi Jokipojat sortui jäähyilyyn, mikä viimeistään koitui ratkaisevaksi tekijäksi.

­- Alivoimalla ei voi voittaa otteluita, Jokipoikien tuore valmentaja Esa Tikkanen totesikin pelin jälkeen.

Illan avausmaali syntyikin ylivoimalla. Jokipoikien Juhamatti Hietanen sai katsella jäähyaitiosta, kuinka D Teamin kuvio toimii. Panu Hyyppä laittoi siniviivalta rannevedon, jonka Timo-Pekka Heikkinen lopulta ohjasi sisään.

D Teamin toinen maali syntyi niin ikään siniviivalta. Riku Silvennoinen lämäsi puolittaisen leijan, mutta kuitenkin tarkan vedon, joka matkasi läpi pelaajamassan ja kulkeutui Toni Rautakorven ohjauksesta maalin perukoille.

- D Team on erittäin hyvä joukkue, kun antaa liian paljon tilaa, niin ne tekee maaleja, kommentoi Tikkanen kahta ensimmäistä osumaa, jotka tulivat hänen mielestään hieman lepsusti.

Jokipojat ei kuitenkaan jäänyt D Teamin vahvaa aloitusta murehtimaan, vaan osallistui maalintekoon hetkeä myöhemmin. Juuso Akkasen kannattaisi harkita osallistumasta myös golfin U.S. Openiin tai muuhun vastaavaan kisaan, sillä sen verran komea puttaus oli kyseessä. Tarkka tälläys jäätä pitkin maskin läpi alanurkkaan, eikä D Teamin Jarno Laitinen nähnyt yhtään mitään.

Avauserässä nähdyt osumat eivät kuitenkaan jääneet määrältään kolmeen, vaan erän kruunaus, ja itse asiassa koko illan komein osuma syntyi Ilkka Heikkilän ja Timo-Pekka Heikkisen yhteistyöstä. Se oli vaan, että klaps-klaps, kun Heikkinen tarjosi Heikkilälle, Heikkilä takaisin Heikkiselle ja Heikkinen nosti kiekon yli jo pötkölleen menneen Jokipo-vahti Eemeli Sivosen. Harmi, ettei scoutteja tainnut olla paikalla, sillä maali oli sen verran kaunis, että NHL:ssäkin oltaisiin oltu kateellisia.

Ensimmäinen erä olikin katsojien kannalta parasta viihdettä – siis jos maalit toimivat jonkinlaisena mittarina. Katsojia olikin saapunut hallille mukavasti. Väkeä oli paikalla tavallista enemmän ja tunnelma oli mainio.

Kokeillaanko jäähyilyä?

Toiseen erään otettiinkin sitten toinen teema. ”Kokeillaanko vaikka jäähyilyä?”, oli kenties joku ehdottanut, sillä sillä meiningillä mentiin pitkin erää. Kierroksen avasi Jokipojat kolmella kaksiminuuttisellaan. Ensin Näätänen, sitten Kivioja ja lopulta Immonen. D Teamin ylivoima ei kuitenkaan pyörinyt yhtä näyttävästi kuin ensimmäisessä erässä, ja Jokipojat onnistui kuolettamaan jokaisen kaksiminuuttisen.

- Toinen erä sitten, kun saatiin ne ylivoimat siinä, kun ylivoima ei toimi, niin siitä tulee jotain ihmeellistä vuoristorataa ja paketti hajoaa, mutta onneksi me saatiin se kuitenkin raiteilleen, kommentoi D Teamin valmentaja Jukka Ahvenjärvi toisen erän ylivoimatilaisuuksien tehottomuutta.
Kun vierailijoiden jäähykierros oli käyty, oli kotijoukkueen vuoro ottaa osaa karkeloihin. Järjestys oli seuraava: Auvitu, Ikonen ja Huovinen. Alivoimat näyttivät toimivan erinomaisesti: D Team pelasi rohkeasti ja aggressiivisesti, eikä jättänyt Jokipojille liikaa tilaa. Äkkinäinen olisi saattanutkin merkitä kirjoihinsa, että ei tästä tulosta tule, mutta Huovisen viettäessä omaa jäähyvuoroaan Jokipojat kuitenkin hiljensi kotiyleisön. Maali muistutti D Teamin kahta ensimmäistä osumaa siinä mielessä, että kiekko lähti siniviivalta ja löysi pelaajamassan läpi lopulta jotenkin tiensä verkkoon. Maali merkattiin Matti Näätäsen nimiin.

Tasaista vääntöä

Kolmannessa erässä ei ollut enää yhtä selkeää teemaa. Jos ensimmäisessä erässä tehtiin maaleja ja toisessa jäähyiltiin, niin kolmas oli näiden yhdistelmä. Jokipojat jatkoi jäähyilyn linjalla, mutta D Team ei enää osallistunut siihen leikkiin. Maaleja tehtailtiin kolmisen kappaletta.

D Teamin neljäs, ja samalla voittomaali, oli JYPissä pääsääntöisesti aikaansa viettävän Vili Sopasen käsialaa. Tai oikeastaan maalista on hankalaa sanoa, kenen käsialaa se varsinaisesti oli, mutta erinäisten liikeratojen kautta kiekko päätyi lopulta Sopasen mailasta maaliin. Syöttöpisteet merkattiin Pekka Jormakalle ja Lauri Taipalukselle. Voittomaalin jälkeen Ilkka Heikkilä halusi vielä kaunistella pistetilastojaan ja kokeilla samalla, josko hänkin pääsisi sinne U.S. Openiin Juuso Akkasen kaveriksi. Tarkka sijoitus melkein miinuskulmasta, ja niin joutui Eemeli Sivunen toteamaan, että sieltä se meni längistä sisään. Maskia ei ollut, joten olisihan se veto toisaalta ollut otettavissakin.

Kotijoukkueen osumien jälkeen Jokipojat pyrki vielä kuromaan eron umpeen. Yksi osumahan sieltä syntyikin. Samu Pitkänen puski maalin takaa ja kokeili vanhanaikaista; Laitinen torjui, mutta Jani Oinonen laittoi reboundin sisään. Toinen syöttöpiste merkattiin ottelussa kovia kynäilyjä väläytelleelle Jordan Foxille.

- Kolmas erä oli mielestäni tasaista vääntöä suuntaan ja toiseen. Ainut mistä olen hiukan pettynyt, niin tuo kolmas maali, minkä Jokipojat teki lopussa. Vähän meidän arvomaailmaa vastaan oleva tilanne. Ei pelattu ihan loppuun asti, ei puolustettu loppuun asti oikealla tavalla. Se oli myös vastustajan hyvyyttä totta kai, kuvaili Ahvenjärvi tuntojaan kolmannen erän tapahtumista.

Loppulukemiksi merkattiin siis 5-3 ja pisteet jäivät Jyväskylään. Sijoitukset sarjataulukossa eivät muuttuneet: D Team on edelleen kolmantena kymmenen pisteen päässä KooKoosta ja Jokipojat oleilee puolestaan juuri playoff-viivan alapuolella, pisteen päässä Hokista. D Teamin urakka jatkuu jo maanantaina TV-pelissä kärkijoukkue Jukureita vastaan. Jokipojat lepäilee keskiviikkoon asti, jolloin vastaan asettuu juurikin se pisteen edellä oleva Hokki.

Mestiksen (Anssi Korhonen) tiedotteesta / UrheiluJyväskylä